Olen jo pitkään ollut periaatteideni orja! Kuulostaa hurjalta, mutta tähän tulokseen tulin, kun asiaa mietin.

Periaatteeni ovat vahvat, kun on kyse ruoasta, ja haluan nyt korostaa että nämä koskevat siis ainoastaan minua, en tuomitse muita omista periaatteistaan.

Olen syönyt mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa ja käyttänyt ravintorikkaita raaka-aineita ihan täydellisyyttä tavoitellen. Olen jättänyt syömättä kaiken sen, joka ei ole mahtunut omiin vaatimuksiini, jopa silläkin riskillä että en ole saanut kovin suurta ihastelua sukulaisteni kahvipäydässä, tai uudet tuttavuuteni ovat kariutuneet tiukkiin ruokavaatimuksiini.

Olen kuitenkin nauttinut elämästäni. Ja omat vaatimukseni ovat tuottaneet minulle hyvää oloa ja turvaa, kunnes ymmärsin miten vaikeaa onkaan nautiskella elämästä ulkotapahtumissa, ravintoloissa, ystävien kanssa syödessä… Onko minun siis aika tinkiä vähän periaatteistani ja sallia itselleni jopa ei-luomulihaa ulkona syödessäni (ne todella harvat kerran kun sitä lihaa syön) Joskus jopa jotain sokeria, ja näin vain siis jos ei muita vaihtoehtoja löydy. En haluaisi kuitenkaan tinkiä ihanista illoista ystävien kanssa ja ihanista ulkotapahtumista ja siellä mahtavista ruokakojuista, koska ne vaan tuntuvat kuuluvan osaksi elämääni.

Loppujen lopuksi itsehän me ne rajoituksemme teemme, ja itse olemme itsestämme vastuussa.

Luonnonmukainen ja ravintorikas ruoka on minulle edelleen sydämen asia, mutta en aio antaa sen rajoittaa elämääni siinä määrin että menetän kaiken muun ihanan, kuten ystävät ja ruokaelämykset kun voi vain nautiskella olostaan festareilla, erilaisissa tapahtumissa jne.

Muista nauttia elämästä ja hetkistä joita se eteesi tuo.

Kiitos tästä herätyksestä Helsingin juhlaviikon ruokakojut ja ravintolapäivä!

Mainokset