Miksi on niin vaikeaa pysähtyä? Uskaltautua katsomaan itseään silmästä silmään. Miksi on niin vaikeaa olla suorittamatta? Miksi haluaa aina vain lisää ja lisää, uusia asioita, jotka eivät kuitenkaan tuo muuta kuin hetken iloa. Olisi kerrankin vain onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä on. Miksi ahdistus ja masennus ovat tunnetiloina jo tutumpia kuin rauha, rakkaus ja luottamus?

Muistan ikuisesti oman hetkeni, kun riuduin epätoivossa ja tulevaisuudessa näkyi vain pelkkää pelkoa ja ahdistusta. Olin kauhun sekaisin tuntein itkuisena oman elämäni murroksessa ja kaikki asiat tuntuivat kaatuvan niskaani. Tässä hetkessä tajusin yhtä äkkiä että eihän minulla juuri nyt olekaan mitään hätää. Aloin nauramaan sydämeni pohjasta, niin että ilon kyyneleet valuivat silmistäni.  Tunsi kuinka sisäinen rauha valtasi minut ja luottamus tulevaisuuteen – luottamus että elämä kantaa. Katselin kaupungin hämärtyvää iltaa ja sen kauniita valoja. Tunsin sen sykkeen sydämessäni ja tajusin että asiat ovat juuri nyt niin hyvin, kuin ne siinä hetkessä vain voisivat olla. Tunsin valtavan hyvän olon tunteen kehossani kun nauroin ajatuksilleni ja olin onnellinen.

Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki, tässä ja nyt…

Mainokset